Koivu

Koivu on jotenkin vain niin kaunis. 

Kuinka sen riippaoksilla lumihuurre kimaltelee.

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3

Kotikaupunki

Totuus taitaa tulla lasten suusta.

Näistä kuvista nimittäin tuli komenttia yhdeksän vuotiaalta.

"Ihan kuin nämä kuvat ois jostain toisesta kaupungista. 

Jostain hienosta.

Ulkomailta."

Kotikaupunkikin on hyvä välillä nähdä uusin silmin.

Arjessa ei vain aina huomaa asioiden kauneutta,
mutta onneksi lapset muistuttavat siitä.
Heille pienet jutut ovat suuria.
Heille pienissä jutuissa on uskomattomia hetkiä
ja he näkevät pienissäkin asioissa kauneutta ja ihmeellisyyttä.

:)

Ihanaa Leijonat!

Tähän päivään ja tähän viikkoon 

sopii sinivalkoinen väri.

Hienoa Suomen Olympiajoukkue! <3

Hieman on haikea tunnelma jo tänään,

 kun kilpailut päättyvät huomenna.

Mutta vielä on yksi kilpailupäivä jäljellä...

Siitä nautitaan. 

Mukavaa viikonloppua!

ps. Kuva kukkasista on syksyltä, kun presidenttimme 

Sauli Niinistö oli vierailulla kaupungissamme. :)

Aurinkoa

Aurinkoista loppuviikkoa! <3

Korttiostoksia

Tällaisen kortin ostin perjantaina.

Se oli ystävänpäiväkorttihyllyssä lähikaupassani

 ja aivan vaati, että sen on päästävä ostoskoriini.

Jätin sen hyllyyn mutta jouduin palaamaan hyllyn luo ja kiikuttamaan kortin kassalle.

Heti kortin nähtyäni ja luettuani yläkulmassa 

olevan runon tiesin kenelle kortin antaisin.

Meinasin vain jäädä empimään, että löytäisinkö jostain vielä paremman kortin.

Mutta en varmasti löydä!

Nämä kortissa olevat sanat haluan niin kovasti välittää pikkuiselle niin rakkaalle ystävälleni.

"On ihmisiä,

joiden merkitys

 on mittaamaton.

Sinä olet juuri 

sellainen."

<3

Villasukista

Jo blogini esittelyssä kerrotaan villasukkarakkaudestani.

Ja sitä se todella on rakkautta.

Pidän villasukista aivan mahdottoman paljon.

Käytän niitä aina oli joulu tai juhannus, vappu tai pääsiäinen.

Ne ovat vain niin verratomia! <3

Villasukkien suurkuluttajalla täytyisi vain olla oma kutoja.

Vuosia, vuosia ja vieläkin vuosia olen pärjännyt mummini kutomilla sukilla.

Mummini sairastui dementiaan minun ollessani vielä pikkutyttö. 

Niinpä hän alkoi kutomaan villasukista aina samankokoisia. 

Äitini kuitenkin säästi sukat ja nyt kun jalkani on ollut aikuisen mitat saavuttaneena jo monia vuosia,

 nuo sukat ovat olleet minulle juuri passeleita.

Mutta nyt ne ovat jo hyvin kuluneita ja monet tarvitsisivat kiireesti parsimista.

Onneksi toiselta mummultani saan nykyisin villasukat aina joululahjaksi. 

Joitakin olen itsekin väsännyt ja äitini kutoo aina kun ehtii. Niinpä taitaa villasukkalaatikkoni olla turvattuna.

Siis sillä, että sieltä löytyy aina villasukat paleleville varpaille.

Ihanaa viikonloppua! <3

ps. Kuvan tossukat olen kutonut viidennellä luokalla. :)